Corgien kasvatuksen lopettaminen
Kun aloitin koirahierojaopinnot 2022, tieto alkoi tehdä tuskaa. Opintojen edetessä ja asioiden ymmärtämisen lisäännyttyä, corgien kasvattamisen lopettaminen alkoi kyteä vahvasti mielessäni. Urosta etsiessäni oli vaikea ja jopa mahdotonta löytää itseäni miellyttävää urosta, jonka terveystulokset vastaisi odotuksiani mutta jokaisen kohdalla täytyi monta kriteeriäni pyörtää. Lopullinen päätös corgien kohdalla oli labradorinnoutajamme Sansan terveystulokset: A/A, 0/0, olkanivelet terveet, LTV0, SP0, VA0 ja silmät terveet.
Olin jättänyt edellisestä (s.2024) pentueesta nartun itselleni kasvamaan, joka jatkaisi Mindin ja Piikun linjaa mutta päätöksen tehdessäni, etsin Aasalle uuden kodin. Aasa pääsi unelmien kotiin maaseudulle toisen corgin kaveriksi. Nyt minulla ei ole kotona kuin kantanarttuni Mindi ja hänen tytär Piiku - eikä näiden kahden jälkeen meille tule enään corgia. Sydän itkee verta, sielu on riekaleina koska rakastan tätä rotua todella paljon mutta en vain enää pysty jatkamaan taistelua terveystilanteen takia.
Kaikkiaan ehdin kasvattamaan 6 ihanaa pentuetta Grimrock- liitteen alle ja olen silti onnellinen, että lähdin tälle polulle. Kasvatus ja jalostus on aina kiehtonut minua. Kasvattajana oleminen on ollut todella opettavaista, silmiä avaavaa mutta myös tosi haastavaa. Kaikkeni olen tehnyt, että olisin pentueisiin saanut lisää terveyttä ja hyvää luonnetta. Urosvalinnat olivat haastavia ja vaikeita, koska niin monesta asiasta jouduin tinkimään, mistä en missään nimessä olisi halunnut. Löysin kuitenkin jokaiseen pentueeseen kivat ja hyvät urokset. Geenilotto on armoton, teit mitä tahansa ja vaikka parhaasi yrität, voi silti lopputulos olla kaikkea muuta.
Ongelmia on ollut ja pystyn niistä rehellisesti ja avoimesti puhumaan. Meillä on pentueissa ollut mm. kitalakihalkio, purentavikaa, kivespuutoksia, lonkan alueen ongelmia, liikaa valkoista väriä päässä joka johtanut pennun puolikuurouteen, monta keisarinleikkausta yms. Pentuja on jouduttu lopettamaan vuorokauden ikäisenä tai syntyessään pentu ollut niin heikko ja pieni, että lopulta pentu on menehtynyt vaikka kaikkeni olen tehnyt sen eteen. Oppirahoja on maksettu mutta uskon, että nämä kaikki tapahtumat ovat kasvattaneet minua kasvattajana.
Rakastan corgeja todella paljon, sydämeni tulee aina sykkimään corgeille ja kantanarttuni on tatuoituna oikeaan käteeni - hän kulkee kanssani hautaani asti. Onneksi meillä on vielä kaksi corgia kotona vauhdittamassa arkea ja tuomassa sitä kuuluisaa ääntä tähänkin pirttiin. Työni puolesta minulla on paljon corgeja asiakkaina ja kyllä jokainen asiakascorgi tuntuu erityiseltä. Onneksi saan työskennellä rodun parissa kaikesta huolimatta. Toivon, että vielä joskus corgien terveystilanne lähtisi paranemaan.